Mikä on oikea prepositio kirjan kirjoittajalle? Esimerkiksi William Shakespeare Hamlet . Luulin, että se olisi par ( Hamlet par William Shakespeare ), mutta olen nähnyt monia esimerkkejä de ( Hamlet de William Shakespeare ).
Vastaa
Esisana on de , kun kirjaa tai muuta teosta ei ole mainittu nimellä.
unliv de Balzac – Renette-sanoituskansi
ensielokuva de Renoir
Esisana on par kun teoksen alkuperä ilmaistaan verbillä passiivisella äänellä.
un livre écrit par Balzac
cette chanson composée par Renaud
le premier film turnaus par Renoir
Kun otsikko mainitaan, on tavallista, että kaksi tulkintaa on mahdollista: a tekijän (ts. tekijän) teos tai tekijän kirjoittama (tai säveltämä jne.) teos, jos verbi on o sekoitettu.
Leipseeli Chabert de Balzac tai Le Colonel Chabert , par Balzac
Déserteur de Renaud tai Déserteur , par Renaud
La Fille de l ”eau de Renoir tai La Fille de l ”eau , par Renoir
Siellä voi olla poikkeuksia, mutta yleensä, kun otsikko ja kirjoittaja muodostavat substantiivilauseen, käytetään de . Esisanaa par käytetään, kun kirjoittajaindikaatio on otsikon alaotsikko (se on mitä laitat kirjan kannelle, jos laitat esisanaa lainkaan) tai sulkeellinen huomautus.
Le Colonel Chabert , Balzac, joka on Napoléonin est ja hommage aux soldats.
Je lis Le Colonel Chabert de Balzac.
Teoksilla, joilla on useita kirjoittajia, kuten elokuvia ja kappaleita, esisanaa par käytetään harvoin, ellei tekijät on selitetty ( un film de Renoir vs. un film réalisé par Renoir ).
Kommentit
- Le d é serteur de Vian, par Renaud.
Vastaa
«de» on todennäköisesti muoto, jota etsit.
«par» on paljon harvinaisempi tässä yhteydessä, sitä käytetään enimmäkseen sovituksiin (esimerkiksi kirjasta sovitettu elokuva) tai tulkintoihin (musiikki- tai teatteriesitys, …).
Mutta luulen sen ymmärretään joka tapauksessa, eikä sitä voida sanoa ”vääräksi”.
Vastaa
Molemmat par ja de hyväksytään melko hyvin, enkä näe mitään syytä tai asiayhteyttä miksi et voinut käyttää yhtä tai toista, kunhan puhumme teatterista r / runoteos, koska sillä on hieman ”klassinen” ja vanhanaikainen merkitys.
Kaikissa muissa taiteellisissa tuotannoissa (romaanit, kappaleet, maalaukset, elokuvat jne.) käytän yleensä de : tä.