Mikä on oikein, “ sinä ja minä ” tai “ sinä ja minä ”?

Tämä on e esimerkki hyperkorjauksesta , joka on silloin, kun äidinkielenään puhuvat henkilöt tekevät vahingossa virheen välttääkseen toisen virheen.

Tässä tapauksessa virhe, jota vältetään, on virhe kirjoitat ” sinä ja minä ” aihekohtaisesti kuten seuraavassa lauseessa:

Sinä ja minä menemme kauppaan.

Tämä on muodollisesti virheellinen, vaikka se onkin hyvin yleistä nykyajan puheissa Englanti. Koska heille on opetettu, että tämä on väärin, monet ihmiset hyperkorjaa ja muuttavat ” sinut ja minua ” ” sinä ja minä ” kaikissa asennoissa. Eli he oppivat väärin säännön siitä, milloin ” käytetään sinä ja minä ”, ja tuottavat näin lauseita, jotka ovat seuraavanlaisia:

Sinä ja minä menemme kauppaan. [Oikein]

Hän tulee kauppaan kanssasi ja minä. [Virheellinen]

Kommentit

• Nyrkkisääntö: Jos olisit vain sinä ja sinä ’ d sanoisit ” minä ”, sitten kun siellä on ’ s joku muu, se ’ s ” sinä ja minä ”. Jälleen, jos se ’ on vain sinä ja sinä ’ d sanovat ” I ” sitten siitä tulee ” John ja minä ”. esim. ” tuletko sinä minun kanssa ” tulee ” tuletko Johnin ja minä ” kanssa. ” Minä menen kauppaan ” tulee ” John ja minä ovat menossa kauppaan ”.
• Tai yksinkertaisesti, että monet äidinkielenään puhuvat eivät puhu ’ englantia kauheasti hyvin 🙂
• @DaveBoltman, äidinkielenään puhuvat määritelmän mukaan äidinkielenään puhuvat täydellisesti englantia. monia virheitä, puhuessasi epävirallisesti tai yritettäessä tasoaan parhaiten. Siksi äidinkielenään puhuvien tapa ei voi olla kielen määritelmä. Esimerkiksi äitini ja sisareni ovat molemmat englannin opettajia, joten luultavasti opimme puhumaan erinomaista englantia varttuessamme. Silti teen usein virheen, josta keskustellaan tällä sivulla. Lisää esimerkkejä on litreactor.com/columns/…
• @DaveBoltman this on descriptivismin ja prescriptivismin välisen eron ydin. Tällä sivustolla pyrimme kohti ” valaistunutta kuvailua ”, ts. Hyväksymme asiat, joita koulutetut puhujat käyttävät laajasti, oikeiksi. Kaltevien pronominien käyttö aiheen sijainnissa konjektioiden kanssa on yleistä, vaikka se ’ ei sovellu muodollisiin tilanteisiin.

”Sinä ja minä” on aihe. ”Sinä ja minä” on esine.

”Sinä ja minä vihaan Philia.” ”Phil vihaa sinua ja minua.” ”Sinä ja minä vihaan Philia.” Kaikki nämä ovat kieliopillisesti oikeita. (Ei loukkausta Philille.)

Se todella vie minut, kun ihmiset hyperkorjaa , koska heidän mielestään ”sinä ja minä” olemme aina väärässä. ”Phil vihaa sinua ja minua.” EI! Tämä on huolestuttavaa.

Paras tapa selvittää, jos sinun pitäisi käyttää ”sinä ja minä” tai ”sinä ja minä”, on poistaa sanat ”sinä ja minä” ja katsoa, kuuluuko lause oikein vain minä tai minä .

”Vihaan Philia.” Kuulostaa hyvältä. ”Minä vihaan Philiä.” Kuulostaa luolamiehen puhumiselta!

”Phil vihaa minua.” Kuulostaa hyvältä. ”Phil vihaa minua.” Kuulostaa naurettavalta!

Kommentit

• Selitetty hienosti. Pidän todella siitä, miten selität sen. Kiitos.
• Yksi asia: ” Sinä ja minä vihaan Phil ” kuulostavat myös kauhistuttavilta! Ajattellessasi mitä ’ sanot ilman ” sinä ja ” saatat näyttää hyödylliseltä , se ei todellakaan ole ’ t, koska erilaiset rakenteet tarkoittavat, että tapaukset jaetaan eri tavalla.
• Rikkomusta ei ole tehty.

Ne ovat synonyymejä, mutta kieliopillisesti erilaisia. Niitä käyttävät äidinkielenään puhuvat usein keskenään (väärin). On helppo tapa kertoa, mitä käyttää, kuvittelemalla lauseke ilman ”sinä” -osaa:

Esimerkki : Sinä ja (minä / minä?) pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä
Kuvittele : ”Minun pitäisi …” (tämä on selvästi väärin)
Kuvittele : ”Minun pitäisi …” (oikea!)
Vastaus : Sinä ja Minun pitäisi viettää enemmän aikaa yhdessä

Esimerkki : Hänen olisi pitänyt puhua sinulle ja (minä / minä?) .
Kuvittele : ”Hänen olisi pitänyt puhua minulle” (oikein!)
Kuvittele : ”Hänen olisi pitänyt puhua minulle” (väärä)

Vastaus : Hänen olisi pitänyt puhua sinulle ja minä .

Kommentit

• Luulen, että Kuvittele esimerkkisi ovat selvästi oikeassa tai väärässä englantia äidinkielenään puhuville, ja se ’ on temppu, jota käytän, b Uskon, ettei ’ usko, että kumpikin on selvästi oikea tai väärä muulle kuin äidinkielenään puhuvalle. Epäilen, että subjektiivisten ja objektiivisten tapausten oppiminen, kuten @PDG selittää, toimii todennäköisesti silloin, kun mikään ei kuulosta oikealta tai väärältä kokemuksen puutteen vuoksi.
• @Matthew: Oikea. Muodollista tapaa käytettäisiin yleensä muiden kuin äidinkielenään puhuvien kanssa, kun taas epävirallista tapaani (huijausta) käytetään yleensä äidinkielenään puhuvien kanssa.
• ” En ’ ei näe mitään syytä sille, että sinä ja X tapaisitte Skypen kautta. ” Ei selvästi aihe tai esine.

Vaihtoehtoinen näkemys on, että ”sinä ja minä” olivat aina kunnossa, kunnes joku päätti 1700-luvulla, että englannin tulisi olla Latinaksi ja aloin opettaa, että sinun on käytettävä ”minä”, kun käytät ”egoa” latinaksi. Koska sittemmin opetettua sääntöä on vaikea puhua englanninkielisille (koska kielioppi on englanninkielellä marginaalinen), monet ihmiset eivät ole varmoja siitä, mihin sitä sovelletaan, joten hyperkorjaus. Itse asiassa Joseph Emonds ”1985 -lehdessä” Kieliopillisesti poikkeava arvostusrakenne ”hän osoittaa, että on olemassa hieman monimutkaisempia esimerkkejä (joita en muista muista), joissa jopa ihmiset, jotka luulevat tietävänsä säännön, ovat usein epävarmoja. että englanti tällä säännöllä ei ole mahdollinen luonnollinen kieli siinä mielessä, että englanninkielisen lapsen käytettävissä ei ole tarpeeksi tietoa tapauksesta säännön rakentamiseksi. Hänen väitteensä mukaan sääntö on olemassa vain yleensä oppinut koulussa tai vastaavassa.

Kommentit

• Paperi on nyt saatavilla verkossa osoitteessa fine.me.uk/Mandelit
• Uskon, että seuraava on ” hieman monimutkaisempi esimerkki ”: ” Opettaja antoi tarran sille, joka teki sen parhaiten. ” ” I ” voidaan korvata siellä.

”Sinä ja minä” tai ”sinä ja minä” käytetään kolmella tavalla. Annan jokaiselle kaksi esimerkkilausetta – ensimmäisen, jonka aiheena on ”sinä ja minä / minä” ja toisen objektina ”sinä ja minä / minä”.

Tyyli 1: Sinä ja minä voititte hänet. Hän vihaa sinua ja minua .

Tämä on normaalia englantia, kuten monet lapset oppivat, löytyy proosasta ja vuoropuhelusta parhaat kirjoittajat ja opetti englannin toisena kielenä oppijoille. I on tietysti normaali subjektiivipronomini ja me on normaali objektipronomini.Mutta tässä tyylissä minä on myös painotettu muunnos I : stä, jota käytetään (muun muassa) aina, kun useita substantiiveja tai pronomineja yhdistetään yhteen aiheeseen tai esineeseen. Tämä on oikeassa tyyli siinä mielessä, kuinka koulutetut normaalit ihmiset yleensä puhuvat.

Luulen, että jonkinlainen ranskalainen vaikutus oli toiminnassa tämän kieliopillisen ilmiön muodostumisessa, koska ranskankielinen vuorottelu je (I) ja moi (me) seuraavat hyvin samankaltaisia malleja.

Tyyli 2: Sinä ja minä luemme kirjaa. Hän osallistuu kurssille yhdessä sinun ja minä kanssa.

Tämä on muodollinen, arvostettu englanti, jota opetetaan äidinkielelle englanniksi. puhujia, jotka haluavat parantaa kieltään edistyäkseen yhteiskunnassa. Se on oikeassa tyyli siinä mielessä, että sillä on korkein arvostus. Mutta ihmiset eivät yleensä puhu normaalisti, ja useimmat lapset edes koulutetuissa perheissä eivät opi tätä tyyliä luonnostaan.

Tämä tyyli muistuttaa muiden saksankielisten kielien luonnollista toimintaa ja eroaa suuresti ranskasta.

Tyyli 3: Sinä ja I pitäisi mennä juhliin. Hän haluaa tavata sinut ja minä .

Tämä on hyperkorjaus, joka loogisesti seuraa, kun jollekin opetetaan tyyliä 2, mutta ei ” En todellakaan ymmärrä sitä, että ”” sinä ja minä ”on joskus (hyperkorjattu: aina) väärin”. Niin paljon kuin vihaankin myöntää tosiasiaa, tämä tyyli on niin yleinen, että se on kiistatta oikein. Voimme jopa perustella tämän väittämällä että tyylissä 1 tapausinformaatio menetetään, kun kaksi kohdetta tai objektia yhdistetään, ja sitten tapauksen käyttö on melko loogista, ellemme halua nimenomaisesti korostavan varianttia korostamaan ensimmäistä henkilöä.

Tämä malli on toisin mikä tahansa muu kieli, jonka tiedän, ainakin niiden joukossa, jotka erottavat substantiivien aihe- ja esineesimerkit. Erityisesti sitä ei ”ole ranskaksi, koska ranskan puhujia ei opeteta ajattelemaan, että heidän tyylinsä 1 on väärä, eikä sitä”. Ei ole olemassa saksaksi, koska tyyli 1 on yksinkertaisesti väärä saksaksi ja jokainen saksan äidinkielenään puhuva kasvaa tyylin 2 kanssa Ranskan- ja saksankielisillä ei ole syytä tämän tyyppiseen hyperkorjaukseen.)

Kommentit

• Erinomainen vastaus yhtä pientä poikkeusta lukuun ottamatta. ” Sinä ja minä lyömme häntä, ” voivat oppia monet lapset, mutta eivät kaikki. Voin henkilökohtaisesti todistaa ainakin yhdestä suuresta suurperheestä, jossa tätä rakennetta ei käytännössä ole kuultu. Jos se lausutaan ollenkaan, se saisi saman vastauksen kuin ” Hän teki sen, ” tai ” Hänen sai yhden. ”
• Totta. Olin yliarvioinut tämän osan. Luulen, että se ’ on nyt korjattu.
• Muistan ehkä hieman typerästi Turtlesin kappaleen ”Happy Together”, jonka sanoitukset: Kuvittele minua ja sinua , minä teen / ajattelen sinua päivä ja yö, se on ’ ainoa oikeus / ajatella rakastamaasi tyttöä pidä häntä tiukasti / niin onnellisia yhdessä. // Minä ja sinä ja sinä ja minä / Ei väliä kuinka he heittävät noppaa, sen täytyi olla / Ainoa minulle: sinä olet sinä, ja sinä minulle / niin onnellinen yhdessä.

Lisätään edellisiin esimerkkeihin kirjoittamalla kdt.

Pronomini ”I” on subjektiivisessa tapauksessa, kun taas pronomini ”Me” on objektiivisessa tapauksessa. Joten kun haluat kertoa, että olet tehnyt jonkin toiminnon, käytä ”I”

esim. Äitini ja I menimme markkinoille.

Jos olet saanut jonkin toiminnon, tee ”Me” -käyttö.

esim Vijay tarjosi sinulle suklaata ja me .

Kommentit

• Jos tämä olisi sääntö englanniksi, ” Äitini ja minä olemme onnellisia ” olisi oikein, koska ” Olen onnellinen ” on oikea. ” Äitini ja minä ” on oltava subjektiivisessa tapauksessa lauseessa ” Äitini ja minä menimme markkinoille ”. Joten tämä ei ’ t kerro meille, pitäisikö X olla ” I ” vai ” me ” tehdä ” Äitini ja X ” subjektiivinen. (Jos tiesimme jo, että X: n on oltava subjektiivinen, emme ’ tarvitsisi tätä sääntöä. Jos emme ’ tienneet tätä, sääntö ei kerro meille ’.)

Oikea lause on ” välillä ja minä ”. Tämä lyhyt artikkeli selittää hyvin sen syyn.

http://www.oxforddictionaries.com/words/between-you-and-me

Tavallisessa englanninkielessä on kieliopillisesti oikein sanoa sinun ja minun välillä ja väärin sanoa sinun ja minä. Syynä tähän on se, että esisanan, kuten välissä, tulisi seurata objektiivista pronominia (kuten minä, hän, hänen ja meitä) eikä subjektiivista pronominia (kuten minä, hän, hän ja me). Sanominen ”sinun ja minä” vastaa kieliopillisesti sanaa ”hänen ja hänen” tai ”meidän välillä”, jotka molemmat ovat selvästi väärässä.

Ihmiset tekevät tämän virheen, koska tietävät, että ei ole oikein sanoa esimerkiksi John ja minä kävimme kaupoissa. He tietävät, että oikea lause olisi ”John ja minä menimme kauppaan”. Mutta sitten he olettavat virheellisesti, että sanat ”ja minä” olisi korvattava sanalla ”ja minä” kaikissa tapauksissa.

Kommentit

• anteeksipyyntöjä. Muokkasin vastausta sisällyttämään lainauksen artikkelista.

Se riippuu asiayhteydestä. Tarkastaaksesi, mikä on oikein, poista sinä lauseesta ja katso, onko se oikein.

Sinä ja menen elokuvateatteriin.

Se on oikein, koska menen elokuvaan on oikea.

Laura tulee elokuvateatteriin kanssasi.

Se on oikein , koska Laura tulee elokuvaan kanssani on oikea.

Pääsääntöisesti minä käytetään aiheena ja minä esine.

Minusta tuntuu, että monet englannin kieliopin opettajat tekivät karhunpalveluksen heidän oppilaansa vuosia sitten, kun he opettivat oppilaansa sanomaan esimerkiksi

Tyttöystäväni ja minä menemme juhliin perjantai-iltana.

Opettaja sanoisi tällöin: ” Aseta itsesi aina toiseksi, mikä ei ole vain oikein, mutta on myös kohtelias asia. Laita ensin toinen henkilö ja sitten itsesi. ” sanon, toistaiseksi niin hyvä.

Opettaja ei kuitenkaan sanonut, että ” vaimo ja minä ” -rakenne on oikea vain, kun sitä käytetään nominatiivisessa tapauksessa , kun molempia ” tyttöystävä ” ja ” I ” ovat lauseen aiheita. Ei ole oikein, kun ” vaimo ja minä ” eivät ole enää nominatiivissa mutta objektiivisessa tapauksessa , kuten alla olevassa lauseessa:

Dick ja Jane ottavat tyttöystäväni ja minä juhliin perjantai-iltana.

Tässä lauseessa ” I ” ovat Dick ja Jane. ” I ” ( ja tyttöystävä) on heidän otonsa kohde , ja Dick ja Jane ovat subjektit , jotka tekevät ottamisen. Et sanoisi, että ” Dick ja Jane vievät juhliin I , ” tekisitkö? Ei, sanoisit, että he ovat ” ottamassa minua . ”

Toki se, että asetat itsesi – minä – viimeiseksi 2 tai 200 henkilöiden luetteloon, on oikea ja kohtelias, mutta vain, jos kaikki ihmiset yhdessä ovat lauseen aiheita, ei esineitä. Jos sinä ja he ovat aiheita, aseta itsesi viimeiseksi käyttämällä nimellistä I . Jos toisaalta sinä ja he ovat esineitä, aseta itsesi viimeiseksi käyttämällä tavoitetta minä .

Muutama esimerkki:

Avioliiton neuvonantaja antoi vaimolleni ja minulle hyviä neuvoja.

Vaimolleni ja minulle oli paljon hyötyä siitä, että näimme avioliiton neuvonantajan.

Haluatko mennä vaeltamaan Rachelin ja minun kanssa?

Rachel ja minä haluaisimme mennä retkeilemään kanssasi, jos haluat.

Pidä nyt nämä tiedot vain sinun ja minun välissä .

Olet oikeassa, kun sanot, että I : tä tulisi käyttää nominatiivissa ja me englanninkielisessä vinosta tai objektiivisesta tapauksesta, yleensä verbilauseen, mutta myös prepositionaalisen lauseen kohteena. em> sinä ja minä ovat virheellisiä, kun pronomini on preposition kohde välissä .

”Aivan sinun ja minun välissä”.

* ”Aivan sinun ja minä”.

Harkitse myös:

”Pöytä on sohvan ja hänen välissä . ”

*” Taulukko on sohvan ja hänen välissä. ”

Tässä korvataan kaikki normaalit nominatiivia koskevat säännöt. prepositio. Ihmiset, jotka käyttävät sinä ja minä tässä tapauksessa, viistotun preposition jälkeen yleistävät säännön, jonka sinun pitäisi sanoa se sinä ja minä sijaan.

Normaalissa englanniksi vain sinun ja minun välinen on hyväksyttävä; välissä on prepositio, joka ottaa objektiivisen tapauksen ( me , minä , hän , hänet , ne ). Siitä huolimatta sinun ja minä välillä ei ole harvinaista englannin epätyypillisissä muunnoksissa. Erityisesti se voi olla täysin sopiva vuoropuhelussa, riippuen sitä käyttävistä merkeistä.

Häpeämättömästi otettu kielioppi tytöltä hyvin lyhyen Google-haun jälkeen:

Välillä on prepositio, aivan kuten päällä, yläpuolella, yli ja on prepositioita. Koska esisanat yleensä joko kuvaavat suhdetta tai osoittavat hallussapitoa, ne eivät toimi yksin; he vastaavat usein kysymyksiin kuten Missä? ja milloin? Esimerkiksi, jos sanoin: ”Pidä salaisuus sinun ja minun välillä”, kuvailee, missä salaisuus on säilytettävä. Jos sanoin: ”Minä kerron sinulle salaisuuden 5. heinäkuuta”, kuvailee, milloin salaisuus paljastetaan.

Joten esipuheet ovat osa prepositiolauseita sen sijaan, että toimisivat yksin. lauseet, sinun ja minun välillä ja 5. heinäkuuta ovat prepositioilmauksia. Ja se on vain sääntö, jonka mukaan näissä lauseissa esiintyviä prepositioita seuraavat pronominit ovat aina objektiivisessa tapauksessa (1). Kun käytät objektiivista kirjainta, oikea pronomini on minä, joten oikea esisano on sinun ja minun välissä.

http://www.quickanddirtytips.com/education/grammar/between-you-and-me?page=1

Yksinkertaisin tapa käsitellä tätä (mielestäni) on poistaa toinen esine (tässä tapauksessa Mary) ja muokata sitten lause yhden objektin ympärillä (tässä kiistanalainen ensimmäisen persoonan pronomini) ja tarkistaa mikä toimii ja korvata sen alkuperäinen lauseesi. Jos kyseinen menetelmä ei toimi, ehkä koska se kuulostaa kömpelöltä, sano vain lause uudestaan eristääksesi yksikön ensimmäisen persoonan, tarkista sitten ja korvaa se.

Tämän menetelmän jälkeen aloitin lisäämällä hieman enemmän syntaktista rakennetta:

Olen unohtanut kaiken Maryn ja minä / I: n välisestä sopimuksesta.

Lisäys tässä ei muuta merkitystä tai kielioppia, tai vaikutus sanaan välillä , mutta antaa meille rakenteen tehdä niin:

Olen unohtanut kaiken tehdystä sopimuksesta mukaan lukien minä / minä.

Tämän testaaminen, ilmeisesti I ei toimi, joten kyllä minä on oikea.

Voit tarkistaa tämän vaihtamalla Mary minulle / minä esimerkissä:

Olen unohtanut kaikki minun / minä ja Marian välisestä sopimuksesta.

Jälleen minä on ainoa sopiva pronomini.

Luulin vain, että lähetän toisen näkymän, koska en näe sitä edustettuna täällä missään edellisessä vastauksessa .

Huddleston ja Pullum Cambridge Grammar of the English Language (2002) hylkää kuvauksen ”… ja minä” hyperkorjauksena. Näet hieman lisätietoja tästä FE: n vastauksesta aiheeseen liittyvään kysymykseen (” Sinun ja (” minä ”tai” I ”)? ” ), mutta tietysti on parasta katsoa itse kirjaa, jos saat sen käsiinsä.

Tietysti prescriptivistisestä näkökulmasta ”sinun ja minä välillä” pidetään selvästi virheellistä: tämä on erillään siitä, onko oikein kuvata sitä ”hyperkorjaukseksi”.

Kommentit

• Hylkääkö he suoraan hyperkorjauksen? Muistan hämärästi, että he ehdottavat että ” sinun ja minä ” on vain hyvin yleinen jopa virallisessa puheessa yrittämättä selittää, mistä muunnelma tuli.
• Toisessa kohdassa, koska otit esiin reseptivismin, tämä ei ole ’ prescriptivistinen zombisääntö ’ kuten split infinitiivit tai preposition loppu, jotka alkoivat kirjoittajan ’ tyyliasetuksena, joka muuttui pedagogisiksi säännöiksi. Suosittu kuvio saattaa olla siirtymässä kohti ’ sinun ja minä välillä ’, mutta historiallisesti yleisin oli ” sinun ja minun välillä ”.
• Viimeisimmässä podcastissa (toivon, että voisin löytää sen uudelleen!) Pullum flirttailee ajatuksella, että ” sinä ja minä ” jossain muodossa ” hän näki sinut ja minua ” voidaan kohdella substantiivilauseena.