Vaikuttaa siltä, että -que : tä kohdeltiin paljon kuin sana. Varsinkin Ovidius ei käsittele sitä enklitiikkana, vaan enemmän itsenäisenä sanana. Tämä käy ilmi lainauksista, joissa -que on lainauksen ulkopuolella, mutta sana, johon se on kiinnitetty, on sisällä. Katso tämä kysymys tämän tietyssä esiintymässä (versiolle -c ) ja tämä luettelo useista samanlaisista esiintymistä Ovidiusissa.

En ole varma, kuinka roomalaiset ymmärsivät tai määrittivät sanan. Sanavälit sellaisenaan kuin tiedämme — mukaan lukien muinaisten tekstien painokset — ei muinainen ilmiö . Oikeinkirjoituskäytännöt ovat kehittyneet ajan myötä, myös Rooman aikakaudella.

En tiedä muita antiikin lyhenteitä, joissa ”sana” -que saisi oman kirjaimensa. Mutta en myöskään löytänyt muita -que : tä sisältäviä lyhenteitä. Jos kumpaankin suuntaan ei ole esimerkkejä, on vaikea tehdä erittäin vahvoja johtopäätöksiä. Nykyaikaiset lyhenteet voivat olla melko liberaaleja, mutta kiisteleminen nykyaikaisilla analogeilla on vaarallista.

Yksi kysymys on kysymys siitä, tiedämmekö todella mitä kaikki SPQR: n kirjaimet tarkoittavat. Se tosiasia, että Saturnuksen temppeli Forum Romanum : ssa on Senatus populusque Romanus täsmennetty kokonaan ( samoin Tituksen kaari , kuten luchonacho huomautti) on todiste standardilukeman tueksi, mutta se ei sulje pois muita vaihtoehtoja. Pidän kuitenkin todennäköisimpänä sitä, että Q on -siili ja vakioluku on oikea.

Voimme vain arvata, miksi Q on, ellei joku muinainen kirjoittaja keskustele juuri tämä asia. Ehkä sen oli korostettava ”ja”. Ehkä -que pidettiin erillisenä sanana.Ehkä kuka sen keksi, ei ajatellut sitä paljon ja hänen päätöksensä jumiutui. Ehkä sen tarkoituksena oli erottaa se Suomen Punainen Rististä. Viimeinen arvaus on kuitenkin todennäköisesti huono.

Kommentit

• +1 suomalaiselle kommentille (vitsi). (Espanjassa ei löydy sopivaa vastaavuutta)
• On olemassa monia moderneja esimerkkejä lyhenteet tai nimikirjaimet, joissa kirjaimet sisältyvät sanan sisäosaan, vaikka yleensä tämä tapahtuu lyhenteissä ääntämisen tai paremman sanamuodon vuoksi. Voin myös ’ Ei ole tällä hetkellä yksi esimerkki.
• @Darren en voi ’ kuvitella kuinka SPQR: n lausuminen on helpompaa kuin SPR, mutta en tiedä tarpeeksi Latinalainen sanoa niin.
• @luchonacho isovanhempieni ’ kodissa oli kuva Romuluksesta, Remuksesta ja sudesta, jossa oli SPQR. tarkoitti SPera Que Ruja (odota, kunnes susi karjuu s). Olin kuin 5 vuotta ja en voinut ’ lopettaa nauramista
• @luchonacho s í. En osaa ’ löytää vastausta myöskään espanjaksi, mutta sinä vain sait minut muistamaan vitsi. Alkuperäinen e esperassa jätetään vitsin pakottamiseksi.

Lähde, johon viitattu Wikipedia-merkinnässä :

SPQR är en förkortning för Senatus Populusque Romanus, [se ”na: tus popu” luskwe ro ”ma: nus], vilket betyder ” senaten och det romerska folket ”. Eller Senatus Populus Quiritium Romanus Romerska riket, senaten och det kviritisk-romerska folket. [1]

Missä viite [1] viittaa blogiviestiin, jonka on kirjoittanut ” maximuxz ” 4. kesäkuuta 2007. Kuka kopioi tekstin täältä . Mistä löydämme alla olevan selityksen lainatulla tekstillä. Olen rakentanut sen joillekin tekstitykset.

Muokkaa: jäljitin lähteen takaisin e aiempi versio Wikipedia-merkinnästä. Löydät lisätietoja SPQR: stä SPQR: n Wikipedian -keskustelusta. , täällä . Mutta seuraavan tekstin (alun perin SPQR Wikipedia -kohdan vanhemmasta versiosta) pitäisi silti tarjota hyvä yhteenveto:

” SPQR on latinankielinen alkuosa, joka on koristeltu Rooman legioonien standardien mukaisesti ja jota Rooman tasavalta ja Rooman imperiumi käyttävät. Se esiintyy tällä hetkellä Rooman kaupungin modernissa vaakunassa yhtä kyvykkäästi kuin monissa kaupungin kansalaisrakennuksissa ja tarkastusluukkuissa (jälkimmäiset on asetettu alun perin Mussolinin toimesta, joka käytti usein SPQR: tä propagandana Järjestelmä.)

Itse alkeellisuudesta käydään jatkuvaa keskustelua, toisistaan poikkeavien lauseiden ja selityksiin tarjottujen käännösten lisäksi. (Kuten kaikilla käännöksillä, myös alkuasioilla on kiistanalainen merkitys ja tarkkuus, koska sanojen merkitys riippuu molemmista muutos ja monimutkaisuus.) Sen tavoite oli luultavasti arkaainen syy jo antiikin Rooman aikoina.

S seisoi varmimmin Senatus – ” senaatti ”.

P on kiistanalainen, jotkut näkevät siinä Populuksen tai Populusquen, ” ihmiset ” ja ” ja ihmiset ”, vastaavasti.

Q on kiistanalainen, se tarkoitti jonoa (” ja ”) tai Quirites tai Quiritium (molemmat tarkoittavat ” keihäänkävijöitä ”. Alun perin adjektiivit Rooman kansalaiset olivat olleet sotilaita.)

R tarkoitti todennäköisesti Romanea, Romanusta tai Romanorumia, käännettynä ” Rooma ”, ” roomalainen ” tai ” ”. Kaikki tämä johtaa erilaisiin lauseisiin:

Mahdolliset tulkinnat

• Senatus Populus Quiritium Romanus

Senatus Populus Quiritium Romanus Senaatti ja kansalaiset ”roomalaiset yhdistykset, Quiritium on Quirisin monikko, ” kansalainen ”. Tämän alkukirjan antavat Castiglioni ja Mariotti, tunnetun latinankielisen sanakirjan kirjoittajat, muiden tutkijoiden joukossa.

• Senatus Populus Quiritium Romanorum

Senatus Populusque Quiritium Romanorum Tämä versio on huomattavan samanlainen kuin yllä oleva lehti ja noudattaa samaa logiikkaa, itse käännetty ” senaatiksi ja Rooman kansalaisten kansalaisiksi. ”

• Senatus Populus Quirites Romanus

Senatus Populus Quirites Roman meille Tämä on toinen versio ja noudattaa myös samaa logiikkaa.

• Senatus Populusque Romanus

Senatus Populusque Romanus Senaatti ja roomalainen perhe Tätä versiota alettiin käyttää Rooman tasavallan aivan alkuvaiheesta lähtien, ja sitä käytettiin edelleen Rooman valtakunnan aikana. Sellaisena se esiintyy useimmissa suosituimmista monumenteista ja asiakirjoista. Hieno esimerkki tästä on Tituksen kaari, joka rakennettiin noin 81 jKr kunniaksi Titukselle ja hänen isälleen keisari Vespasianukselle. Sitä käytetään myös Trajanuksen pylväässä, joka rakennetaan vuonna 113 jKr kunnioittamaan keisari Trajanusta.

• Senatus Populusque Romae

Senatus Populusque Romae. Tämä versio tarkoittaa tällä hetkellä levinnyttä senaattia ja Rooman kansaa. Populuksen tarkoitus ” people ”, loppuliite, joka tarkoittaa ” ja ”, ja Romae-karakterisointi ” Roomassa ”. Tällä versiolla on suuri ansio, että sen englanninkielinen käännös on yksinkertaisesti paremmin kuulostava, mutta sen historiallinen tarkkuus on huomattava epäilyttävää. Englanninkielistä käännöstä käytetään massielokuvissa ja TV-sarjoissa muinaisesta Roomasta.

Tietoja Quirisistä

On ymmärrettävä, että Rooman kansalaisen odotettiin saapuvan puhaltamaan Rooman tasavallan puolesta. naisia, lapsia ja todennäköisesti jopa orjia. Kaikki nämä luokat olivat Rooman kansan jäseniä, mutta eivät Rooman tasavallan kansalaisia. Vapaata roomalaista miespuolista, jolla oli adjektiivit oikeuksilla ja joka täytti velvollisuutensa, joka oli pätevä ja halukas olemaan ristiriidassa tasavallan ja kansan kansalaisten kanssa, rajoitetun, itse asiassa kansan alaryhmän jäsen. Siksi kansalainen kutsutaan alun perin Quiriksi – ” keihäsmieheksi ”.

Tietoja epäkohdista

Tämän voi nähdä myös kansalaisten oikeuden alkuperäinen nimike: ” Ius civile Quiritium ”. Luotettavassa tilanteessa Julius Caesar hillitsi kapinallislegionin ilmeisesti hyväksymällä adjektiivit heidän vaatimuksilleen ja osoittamalla heille sitten tunnetusti: ” Quirites ” – ” kansalaiset ” Suetonius: Divus Julius 70. Järkyttyneet legioonaajat huusivat vahvistaen uskollisuutensa rakasta yhteistä kohtaan.

Tietoja SQPR: stä vs SPQR: stä

Alkuperäisen kohteen tarkempi nykyaikainen käännös olisi ehkä: ” Senaatti ja Rooman kansan kansalaiset.” – ” Senatus Quiritesque Populi Romae ”, joka valitettavasti muuttaisi alkukielen muotoon ” SQPR ”. Koska sanakäsky on kuitenkin toissijainen latinankielisessä konjugaatiossa, se voidaan järjestää uudelleen ” Senatus Populique Quirites Romae ” tai ” Senatus Populi Quiritesque Romae ” kohteelle ” SPQR ” . Se ei olisi tyylikäs latina, mutta ymmärretään.

Vastuuvapauslauseke: En ole koskaan opiskellut yhtään latinaa.

Kommentit

• Ainoa ongelma, jonka näen tässä vastauksessa, on se, että ainoa löytämäni kirjoitus, johon lauseke on kirjoitettu kokonaisuudessaan, on Tituksen kaari (@JoonasIlmavirta ehkä tiedät lisää?). Ja siinä kirjoituksessa käytetään ” populusque ” -versio. Kyseinen kaari rakennettiin kuitenkin vuonna 82 jKr., jolloin Rooman valtakunta oli jo olemassa (SPQR-lauseke viittaa Rooman tasavaltaan, joka päättyi 27 eaa.). Joten jos Q: lla on erilainen tarkoittaa, että sen on ehkä viitattava Tituksen kaaren tarkoitukseen käyttää SPQR: ää aikaisemmin.
• @luchonacho I ’ en tunne tarpeeksi roomalaista kirjoituksia sanomaan, mitkä SPQR-lukemat on löydetty kokonaan ja mitkä eivät. Mainitsin Saturnuksen temppelin vastauksessani, joten tuon voittokaaren avulla se saa pisteen 2 Senatus populusque Romanus : lle. On tietysti hyvä olla tietoinen siitä, että tämä lukema ei ehkä ole ainoa, mutta kirjallisuudessa esitetyt vaihtoehdot tai kirjoitukset todistaisivat asian paljon vahvemmaksi. (Silti tämä vastaus sai myönteisen ääneni lukuisien vaihtoehtojen esittämisestä.)
• @JoonasIlmavirta Mmm, mielenkiintoista nähdä, että ilmeisesti Saturnuksen temppelin kirjoituksen lopullinen versio on peräisin noin 3. vuosisadalta, joka on myös Rooman tasavallan jälkeen. Olisi erittäin mielenkiintoista löytää tällainen kirjoitus, joka on peräisin varsinaisesta Rooman tasavallasta. Jonkun on täytynyt tutkia tätä! Ehkä kirjassa tai paperissa on jokin selitys.
• Alkuperäisen lähteen sanottiin olevan peräisin ” ” Geschichte der R ö mer ” – (englanninkielinen käännös: Roomalaisten historia) kirjoittanut Oskar J ä ger ”, ja Wikipedian käyttäjä sanoi hänestä: ” ja hän on tosiasiassa hyvin piilossa ”. Voit lukea keskustelun itse, mutta selkeiden todisteiden puuttuessa teoria poistettiin Wikipediasta.

Mitä muistan latinalaisen ja roomalaisen historian tutkimuksistani (jokin aika sitten), Q korostavat senaatin ja kansan liittoa , mutta en muista tilaisuutta tai ilmoita sen lähdettä.

Kommentit

• Tervetuloa sivustolle! Jos sinä (tai joku muu) satut muistamaan yksityiskohtia tästä, se olisi erittäin mielenkiintoista nähdä.
• @JoonasIlmavirta: kiitos tervetuloa! Näin linkin tähän viestiin ja olin utelias näkemään, mistä kysymyksessä oli kysymys (.. Asun vanhalla sabineilla ’ maalla ..).

Mielenkiintoista on, että vuoden 1895 (tai 1896) latinankieliset kirjoitukset -kirja James Egbert Jr. tarjoaa läpileikkaavan tutkimuksen latinalaisista kirjoituksista, mukaan lukien lyhenteet. Kirjan verkkoversio löytyy täältä .

Mielestäni asiaankuuluva lainaus (sivut 415-6):

Tiettyjä yleisiä periaatteita pidetään etuna lyhenteiden tulkinnassa.

1. Lyhennetyssä muodossa olevat sanat koostuvat joko alkukirjaimesta ( si (n) g (u) la ) tai jatkuvasta kirjainryhmästä tai vähemmän rajoitettu. Jälkimmäisessä tapauksessa lyhenteen viimeinen kirjain on tavun ensimmäinen konsonantti, mutta tämä ei ole tarkka sääntö. T = Titus ; TIB = Tiberius ; CLAVD, CLAV, CLA = Claudia ; QVIR, QVI, Q = Quirina .

2. Jos sana koostuu useammasta jäsenestä, yllä olevaa sääntöä sovelletaan joko kokonaisuutena käsiteltävään sanaan tai kuhunkin yksittäisiksi sanoiksi katsottuun osaan.Täten signifer voidaan lyhentää synteettisesti SIG tai SIGN tai analyyttisesti SIGF signum ja fer , siis BENEFlC, BENEF, B tai jälleen BF = beneficiarius , DVMTAX tai DT = dum taxat , QQV = quoquoversus , PQ = populusque .

Tämä on teoriassa lyhennysjärjestelmä kolmannen vuosisadan loppuun saakka.

Kun näiden periaatteiden huomiotta jättäminen tuntui ensinnäkin muodostettaessa lyhenteitä, ei voi olla tarkalleen päättäväinen, mutta on todennäköistä, että toisen säännön tietämättömyys tai väärinkäsitys yhdistettynä sanojen osien tuntemattomuuteen määritettäessä lyhennettyjä muotoja johti kirjainten jatkuvuuden periaatteen loukkaamiseen.

Sivuilla 417–460 on luettelo lyhenteistä, joissa voidaan nähdä useita lisäämällä Q-whe n sana sisältää que -liitteen, vaikka se ei ole yleinen sääntö. Esimerkkejä ovat:

• DNMQE: devotus numini maiestatique eius
• EQDD: eademque dedicavit
• FQEEV: fideque el esse videbitur
• HHQ: harha heredesque
• IMP.PQR: imperium populusque Romanus
• LLQ: liberis liberabusque
• PQS: posterisque suis
• S.ET SLPQE: sibi et suis libertis, libertabus posterisque eorum

Mielenkiintoista on, että SPQR ei ollut ainoa SPQ-pohjainen lyhenne. Yllä olevassa kirjassa luetellaan myös useita SPQ + X, joissa X sisältää: A (Albensis), C (Corsiolanus), L (Lavininus), T (Tiburs).

Ehkä kirjassa on vielä joitain lisäanalyyseja merkityksellinen käsillä olevalle kysymykselle, mutta minulla ei ole aikaa tällä hetkellä. Voin kuitenkin tehdä tästä johtopäätöksen, että ”teoreettisesti” sääntö Q: n lisäämiseen que <: iin asti kolmansiin vuosisatoihin asti. em> lyhenteessä. Tästä seuraa SPQR, joka edeltää kolmatta vuosisataa jKr.

Tarkastelet tätä nykyaikaisen englantilaisen perinteen mukaan jättää lyhenteistä ”ja” tai ”of” artikkeleita pois. Roomalaiset eivät välttämättä noudattaneet samaa estetiikkaa.

Roomalaiset pitivät ilmeisesti ”jonoa”. erillisenä sanana & lyhentää sen erikseen.

Yksi syy tähän saattaa olla olemme olleet lauseen todellinen ääntäminen tuolloin. Ehkä he ovat korostaneet tyyliä puhuessaan. Lisäksi on tosiasia, että he eivät sijoittaneet sanojaan erikseen, kuten me teemme tänään. Ehkä -que -liite alkoi erillisenä sanana, mutta sitä pidettiin loppuliitteenä paljon myöhemmin.

Kommentit

• Tervetuloa sivustolle! Latinalainen kieli kehitettiin alun perin suullisena kielenä, joten en ’ ole varma, mitä se tarkoittaisi, että -tyyli alkoi erillisenä sanana loppuliitteen sijaan. Huomion kiinnittäminen sanan roomalaiseen määritelmään (tai sen puuttumiseen!) On kuitenkin hyvä asia. Enklitikien vaikutus stressiin mainittiin vanhemmassa kysymyksessä , jos olet kiinnostunut.