Milloin minun pitäisi käyttää “ a ” ja “ ja ” h-kirjaimella alkavan sanan edessä?

Todellakin, olet oikeassa.

Tietyissä aksentteissa historia , hotelli jne. lausutaan h -äänellä. Näissä aksentteissa tulisi käyttää a . Muissa aksenteissa, kuten omassa, se lausutaan ilman h ääntä ja alkaa siksi vokaalilla. Tässä aksentissa olisi oikein sanoa an .

Kuningatar Elizabeth II on sellainen henkilö, joka voisi oikein sanoa historiallinen tapahtuma . Presidentti Obama on sellainen henkilö, joka voisi oikein sanoa historiallinen tapahtuma .

Kirjallisesti sillä ei ole väliä mitä käytetään.

Kommentit

• Olen ’ m erittäin utelias. Missä aksentteissa H on ” historia ” ja ” hotelli ” ei lausuttu? Olin hyvin yllättynyt, kun ensimmäistä kertaa kuullut ” yrtti ” lausuttu ilman H: tä, mutta se näyttää olevan tavallinen amerikkalainen; olenko oikeassa?
• @Neil Bartlett: yrtti on ranskalaisesta erbe , latinankielisen herba kautta. h on hiljainen näissä muodoissa ja oli Isossa-Britanniassa 1800-luvulle saakka. Amerikkalaiset hämmästyttävällä tavalla lausuvat sen oikeammin. Vaikka se onkin korvissani joka kerta, kun kuulen amerikkalaisen muodon. Englannissa historiallinen lausutaan h : n kanssa, joten olen hämmentynyt siitä, miksi kuningatar käyttää an . Vaikka @nohatin antama vastaus selittää, että käyttö ensimmäisen tavun jännityksen suhteen, toisin kuin vokaalin ääni,
• @Neil Bartlett – useimmissa amerikkalaisissa murteissa ” yrtti ” (lausutaan ilman h: tä) viittaa yrtteihin kuten ruoanlaitossa. ” Yrtti ” (lausutaan h: llä) on miesten lempinimi nimeltä ” Herbert ”
• Sanon, että brittiläisessä englannissa pyrkimätön h katoaa. Molemmat vanhempani sanoivat ” otel ”, kun taas minä sanoisin ” hotelli ”. Olisin hyvin yllättynyt kuullessani sen puhuvan hengittämättömällä h: llä paitsi vanhojen tai yläluokan ihmisten.
• @PeterShor: Se, että ihmiset sanoivat ” jäljempänä ” (ei ranskalainen johdannainen), ei ’ ei välttämättä tarkoita, että sillä ei ole mitään tekemistä ranskan kanssa. Ihmiset saattavat soveltaa opittua mallia liikaa (luulen, että ’ on eräänlainen hyperkorjaus). Mutta minua kiinnostaisi lisää ajatuksia / viitteitä siitä, miksi (tai minkä sääntöjen mukaan) ihmiset alkoivat käyttää ” an ” ennen sanojen alkamista kanssa ” h ”.

Sanan an tarkoituksena on välttää kiusallinen äänetön tauko sanojen välillä sanottaessa jotain ”omena”. Joten sinun tulisi sijoittaa an ennen sanaa, joka alkaa vokaalilla ääni , ei vain vokaalikirjain.

Hyvä uutinen on, että sinun tarvitsee vain tehdä mikä järkevää puhuessasi:

• historioitsija
• kunnia
• ksylofoni
• röntgen
• käyttäjä (alkaa y äänellä)
• sateenvarjo
• yhden silmän merirosvo (alkaa w äänellä)
• pöllö

kommentit

• +1 erittäin hyvistä esimerkeistä. Kuitenkin (Isossa-Britanniassa) kuulet silti ” hotellin ”, ” an historioitsija ” toisinaan, vaikka ” h ” puhutaan edelleen selvästi (vaikkakin stressaamattomana) .
• +1 upeita esimerkkejä! En ole koskaan ajatellut paljoakaan poikkeuksista, kun sanat alkavat o tai u
• Mikä oli epäselvyys ’ ksylofoni ’? ’ ksylo- ’, ’ zylo- ’, ’ sylo- ’ yksikään ei ala vovelilla. Enkä ’ usko lausua sitä nimellä ’ aylofoni ’ tai ’ eksaylo … ’ olisi melkein oikea.
• @SF .: Ksylofoni sisällytettiin luetteloon sen erottamiseksi röntgensäteellä (joka lausutaan ” ex-ray ”).
• törmän tähän kysymykseen, koska teknisen termin an HTTP request, joka herätti uteliaisuuteni. Se ’ totta, minä lausun sen aina ” http ”.

Englannin kielellä on perinteinen sääntö, että an : ta voidaan käyttää ennen alkavia sanoja H-äänellä, jos sanan ensimmäistä tavua ei korosteta. Jotkut tradicionalistit sanovat, että sitä on käytettävä ennen tällaisia sanoja. Koska historiallisen ensimmäinen tavu on korostamaton, on hyväksyttävää käyttää an sitä ennen.

Kohdassa Corpus of Contemporary American English , on olemassa 1591 ilmaisua ”historiallinen” ja 428 ilmaisua ”historiallinen”, mikä osoittaa, että an : n käyttö ennen tällaisten sanojen kuolemaa on loppumassa.

kommentit

• Kuinka tämä sääntö syntyi? Miksi meillä on jopa erilaisia sanoja ” a ” ja ” ja ”?
• Sääntö luultavasti syntyi, koska H korostamattomien tavujen alkuna on usein hyvin kevyesti tai sitä ei lausuta ollenkaan, mikä tekee tavusta aivan kuin vokaalin alkusilpa , mikä tekee sanasta ehdokkaan hoitoon . Minulla on erilliset sanat a ja an varten, joista keskustelin toisessa kysymyksessä: suomi.stackexchange.com/questions/152/ use-of-a-versus-an / 164
• Jos otat osiot käyttöön kyselyllesi, saat vieläkin parempaa näyttöä väitteestäsi, että ’ historia ’ on kuolemassa. Kun osiot ovat käytössä, näet trendin vuodesta 1990 nykypäivään. A: an-annos on noin 3: 1 vuonna 1990 nykyiseen 5: 1: ään. Ainakin AmE: ssä. Samankaltainen kysely BNC: llä antaa erilaisia tuloksia.
• Viitatessasi Korpuksen ilmaantuvuuksien lukumäärään ei kerrotaan mitään siitä, onko ” an ” käyttö on loppumassa, lisääntymässä tai pysymässä ennallaan. Yksinkertaisesti se on harvinaisempaa kuin ” a ” -käyttö. Pidin ensimmäisestä kappaleestasi!
• Tämä kielitieteellinen viesti voi olla osuva: linguistics.stackexchange.com / a / 15716/5581 Voit myös nähdä stressin vaikutuksen ” h ” -kielen perinteiseen ääntämiseen sanat, kuten ” ajoneuvo ” (ei h-ääntä) vs. ” ajoneuvo ” (h-äänellä).

Pyhä Moly ( Tai Oly Moly):

Google-kirjojen ngram-katseluohjelma historialliselle ja historialliselle

kommentit

• Tämä sai minut nauramaan, vaikka en ’ ole varma miksi.
• Se on todella Holy Moly : – )
• 1940 oli historiallinen hetki näille kahdelle muodolle.
• Joten ’ historiallinen ’ on historiallinen ääntäminen.

Sanalla beginnin g, jossa on h, missä aksentti on 2. tavussa, on myös oikein käyttää ” an ”. Tällaisissa tapauksissa et äännä h: tä.

Joten ” historiallinen teko ” puhutaan ” an ”historiallinen teko ”.

Tällä käytännöllä on pitkä, arvostettu sukutaulu, ainakin brittiläisessä kirjallisuudessa .

Kommentit

• Fowler mainitsee myös tämän. Mutta koskeeko se yhtä lailla kaikenlaisia tällaisia sanoja? Epäilen jostain syystä, että se on yleisempää ” historiallisen ” kanssa kuin joillakin muilla sanoilla ilman, että ensimmäisessä tavussa painotetaan. Doesn ’ t sanan pituudella on jotain tekemistä sen kanssa?
• Olen samaa mieltä ensimmäisen lauseesi kanssa, mutta en toisen kanssa. Sanoisin ” historiallisen ”, ” sankarillinen ”, ” hotelli ” jne., ’ h ’ lausutaan.
• ’ hotellille ’. Mutta kuten mikä tahansa ” an = h * ” käyttötavasta, ne ovat yhä yleisempiä englanniksi englanniksi verrattuna amerikkalaiseen englantiin, ja olivat yleisempi 1800-luvulla kuin nykyään.
• @chimp missä asut? Onko se yleistä siellä?
• Luulen, että tämä vastaus heijastaa todellista tilannetta (vaikka suuntauksia ei oteta huomioon). ELU-vastausta (ainakin nykyään) pidetään kuitenkin riittämättömänä, ellei sitä tueta arvovaltaisilla viitteillä.

On melko vaikea päättää, kuka on ”oikea”. Voin tarjota esimerkin sellaisesta, kuten uutislukija Jeremy Paxman, joka sanoo päättäväisesti ”historiallisen” ja hengittävän ”h”: n. On myös paljon enemmän televisioyhtiöitä, jotka tekevät tämä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Minusta se on esimerkki hyperkorjauksesta, joka muistuttaa linkitys-r-äänien yleistä poistamista.

Kommentit

• minäkin kuulla tämän paljon etenkin BBC Radio 4: ssä. Se ärsyttää minua jostakin syystä! Varmasti joko ” historiallinen ” tai ” an ’ istoric ” jos haluat kuulostaa ranskalaiselta ?!

Katso tämä kysymys / vastaus: Milloin minun pitäisi käyttää a ” vs ” an ”?

Kysymys ”a” vs. ”an” ratkaistaan aina artikkelia seuraavan sanan ääntämisellä. Joten useilla maantieteellisillä alueilla, joilla on erilaiset ääntämissäännöt, voidaan käyttää eri artikkelia samalle sanalle. ”

Lyhyesti sanottuna, jos lausut” h ” käytä sitten ”a”. Jos et äännä ”h”, käytä ”an”.

Kommentit

• Oletan, että kysymys saattaa olla lausutaanko h.
• @Cerberus: Luen sen uudelleen luulen, että olet oikeassa. Sanamuodossa se ’ on epäselvä.
• Totta. Luulen, että JYelton ei ollut ’ tietoinen mekanismista eikä tiennyt täten mitä hän halusi kysyä tarkalleen.
• Katso Master of Disaster ’ s kommentti: Isossa-Britanniassa puhuttua englantia on kohtuullinen määrä ihmisiä, jotka sanovat ” hotellin ” jne. selkeällä (vaikkakin korostamattomalla) h: llä, joten tämä ei ole ’ 100% vakaa sääntö.

Käytän sanaa whi ennen ”an” ch Luulen, että aloittaisin vokaalilla kenen kanssa puhun.Esimerkiksi sanon tavallisesti ”an” ennen ”historiallista”, koska vaikka lausun ”h” aina ”historiallisen” alkuun, uskon, että monet ihmiset eivät ”lausu h” täällä. Haluan vain saada mukana.

Artikkelin valinta perustuu ääntämiseen, ei oikeinkirjoitukseen, joten esimerkiksi ” kunnia ”. On joitain murteita, joissa h ” historiallisessa ” on hiljainen, ja näille murteille ” historiallinen ” on oikea.

Kysyt, miksi jotkut ihmiset sanovat tai kirjoittavat historiallisen . Asia on, että ”sitä ei kukaan oikeastaan sano tai kirjoita. Ihmisillä, jotka käyttävät merkkijonoa historiallinen , on substantiivi sen jälkeen. Esim. romaani :

• Hän aloitti historiallisen romaanin tänään ja nyt hän ei voi ”laittaa sitä alas.

koska historiallinen ei ole täydellinen osatekijä; sillä on oltava muokattava substantiivi. Mutta historiallinen romaani on täydellinen ainesosa. Ja tässä ainesosassa sinä huomaa, että stressi on tavussa, jossa TOR on siinä.

• hisTORical-romaani

Ja huomaat myös, että tavua hänen kanssa ei ole korostettu ja että on voimakas taipumus jätä / h / sanomatta pois, tuottaen jotain, joka voidaan lausua

• / ənɪ ”storəkəl” navəl / ,

ja se voi olla kirjoitettu

• ” historiallinen romaani

jos joku uskoo yksinkertaisesti i n miljoonia päivittäin esitteleviä hämmennyksiä.

Kielitieteilijä sanoisi (ja tämä kielitieteilijä tosin sanoo), että alkukirjain / h / pudotetaan usein ennen korostamattomia tavuja. Korostetut alkusanat ovat englanninkielisissä kielissä tavallisempia kuin korostamattomat, joten ne eivät pudota / h /; nämä sisältävät kaikki yksisilvet, kuten esimerkiksi kinkku ja vihje .

Tätä ei ole noudatettava sääntö; tämä on valinnainen -sääntö, jota monet noudattavat ihmisiä, mutta ei kaikkia, usein, mutta ei aina, edes samojen ihmisten kautta. Joten joskus ihmiset sanovat ” historiallinen ”, koska ”historical alkaa puheen vokaalilla, ja säännössä sanotaan an ennen vokaaleja, kun ne ”lausutaan vokaaleina puheessa, älä välitä oikeinkirjoituksesta. Joten he kirjoittavat sen myös historialliseksi , koska se on puhesääntö, ei oikeinkirjoitus sääntö.

Kommentit

• Annetaan hänelle toinen kastanja, jota voi syödä: tämä tapahtuu joskus myös hypnoottisen tilan kanssa tai hyp huomaa transsi tai unilääke ja samasta syystä mainitset. Tässä on vähän lakisääteistä lakia vuodelta 1955, joka tekee tämän: ”Jokaisen, joka toimittaa mitään hypnoottista lääkettä kenellekään muulle, on ensin hankittava hallitukselta hypnoottinen lisenssi kustakin erillisestä toimistosta, kaupasta, myymälä tai muu toimipaikka, jonka lisenssin voimassaolo päättyy lokakuun kolmantenakymmenentenäensimmäisenä päivänä ja joka uusitaan vuosittain. ”

Jos lausut h: n, sano historioitsija . Jos et lausu h: tä, sano historioitsija . Viimeksi mainittu kuulostaa vanhanaikaiselta.

Kommentit

• Mutta entä jos lausut ” h ” vokaalien jälkeen, mutta et konsonanttien jälkeen? (Tätä teen.)
• Sano se sitten kumpaankin suuntaan. Ihmiset eroavat toisistaan. Historioitsija , jossa on korostamaton tavu, voi myös kääntää molempiin suuntiin.
• @PeterShor You lausut hampaat hampaina?
• Joskus tehdä, joskus älä ’ t. Se riippuu siitä, missä mielialassa ’ olen, näyttää siltä, että ’ ’ liikkuu kielestä helpommin kontekstissa. Nyt tiedän, että se on vanhanaikaista, todennäköisesti käytä sitä useammin, koska se sopii ulkonäkööni!

Se riippuu. Nykyaikaisessa käytössä, jos ”H” kuuluu, kuten ”talo” tai ”onnellinen”, artikkeli ”a” on yhä c esimerkiksi ”Hän on nöyrä mies”. jos ”H” ei kuulu, kuten ”rehellinen” tai ”kunniallinen”, on yleensä edelleen suositeltava.

Vanhemmissa teksteissä on yleisempää olla ”a” paikoissa, joissa nykyaikainen käyttö suosii ”a”: ta. Psalmissa 84: 3 (protestanttiset versiot) puhutaan varpusta löytävän ”talon” juutalaisesta temppelistä.

Nyrkkisääntöni (jota en voi todistaa / mainita, mutta jonka olen varma oikein) on käyttää mitä tahansa sanaa, joka kuulostaa kuin se alkaa vokaalilla. Sekä ”historia” että ”historioitsija” alkavat H-äänellä. Jos sekoitat sen ”historian”, niin käytän ”an” lausuttuihin lauseisiin (mutta koska se on joka tapauksessa väärä ääntäminen, sinun tulee ehdottomasti kirjoittaa se ”historioitsijaksi”. Vastaa