Onko “ lopullinen lainaus ” vai “ unquote ”?

Molemmat ovat kunnossa ja niitä on käytetty vuosikymmenien ajan, sikäli kuin tiedän. ”unquote”:

intr. Käytetään kaavana sanelussa jne.: lopeta lainaus . Katso lainaus v. 4c.

1935 E. E. Cummings Let. Maaliskuu (1969) 139 Mutta hän sanoi, että jos pidän kiitoksen julkaisemista 15 päivän ajan, hän tappaa lainaamattoman sivun Aikenista.

1935 jne. [Katso lainaus v. 4c ].

1969 New Yorker 11. lokakuuta 48/2 Sitten herra Tanks ilmoitti viimeisestä keskustan pysäkistä. Hän sanoi: Madison Square Garden, Penn Station + ym., Ja niin edelleen, ei lainausmerkkejä.

OED on -laina (v. ) ”:

…

[4.] c. lainaus … unquote : kaava, jota sanelussa käytetään tarjouksen käyttöönottoon ja lopettamiseen. Taajuus transf., puheessa tai kirjoituksessa, esitellään ja lopetetaan toisen puheen puheesta tai kirjoituksesta lainattuja sanoja (tai kuvitellaan ironisesti lainattavan).

1935 EE Cummings Let. 3. lokakuuta (1969) 145 Isful läsnä kaikkialla. & – turha lainaus, scrotumtightening noteering kaikkiruokaa ikuinen thalassa pelagas tai valtameri.

1950 ‘S. Ransome Deadly Miss Ashley xvii. 198 Hän sanoo, lainaa, mitä tyttö ei lainaisi.

1956 Times 5. joulukuuta 1/5 (Advt.), Today, America, olet varmasti lainaus Big Time -lainauksessa.

1958 B.Hamilton Liian paljon vettä xi. 245 Mutta hänellä oli lainaus, iloisesti hyvä syy lyödä yksi erityinen henkilö, tarjoamaton.

1961 P.Ustinov häviäjä viii. 140 Hän ilmaisi henkilökohtaisen mielipiteensä siitä, että kuva lainasi loistavasti Amerikan lainausmerkkejä.

1973 D. Robinson Rotten kunnianosoituksella 8 Brittiläiset … näe Lontoossa liian monia ihmisiä kuin sinä. ja romanialaiset, kaikki lainaa diplomaatteja lainaamatta

Perustuu kokemuksestani:

• Jos mukana on lentolainauksia , termi on ehdottomasti unquote .

• Jos se viittaa välimerkkiin, lopullinen lainaus on ehdottomasti oikea.

• Jos se seuraa suoraan sanaa ”lainaus”, se ei tarjoa . (I Toisin sanoen lause on ”lainaus lainaamatta”, ei ”lainaus loppu lainaus”. )

• Jos muodollisessa yhteydessä täytyy käyttää sanoja (sen sijaan, että merkitsisit lainauksia välimerkkien ja muotoilun avulla), pidä kiinni lopullinen lainaus .

Muuten kumpikin termi on reilu peli.

Kommentit

• Upea vastaus.

Tämä kysymys oli kiivaan keskustelun lähde ystävän kanssa, joten jouduttiin tekemään lisätutkimuksia . Päätimme, että sekä ”lopullinen lainaus” että ”lainaus” kehittyivät yhdessä sähkeen (1861-1901) ja sanakirjan (1881-1907) kanssa. (Päivämäärät ovat arvioitu kehitysvaihe tekniikan varhaisesta käyttöönotosta tekniikkaan liittyvän ”lopun tarjouksen” tai ”noteeraus” ensimmäiseen dokumentoituun käyttöön.) Kumpikaan termi ei ollut olemassa ennen näitä tekniikoita.

Western Union toimitti nämä ohjeet sihteereille, noin 1907:

”Koska välimerkkejä ei lasketa eikä lähetetä lukuun ottamatta kirjallisia ohjeita niiden lähettämisestä, nämä merkinnät voidaan jättää pois , lukuun ottamatta ajanjaksoa ja kuulustelupistettä.Mutta tärkeissä sähkeissä, joissa on välitettävä suora lainaus, turvallisin tapa on nimetä välimerkit, myös lainausmerkit, kuten seuraavassa esimerkissä:

Lisää kiinnitykseen sivulla yhdeksän ensimmäisen kappaleen lopussa nämä sanat viittaavat joukkovelkakirjojen pilkun maksamisen laiminlyöntiin … säilyttää kiinteistökauden lopun lainauksen omistus.

Varhaisimmat esimerkit, jotka löysimme painettuna, olivat hallituksen virallisten sähkeiden noin vuonna 1901, ja kaikki nämä esimerkit olivat ”lopullinen lainaus”.

Varhaisimmat esimerkit ”lainaamattomista” painettuina olivat myös virallisten hallituksen sähkeiden noin 1910 kirjeissä huomattavalla erotuksella, että ne kaikki olivat transatlanttisia sähkeitä.

Näyttää siltä, että kaksi standardia oli kehittynyt. ”Lainausta” käytettiin kotimaisissa sähkeissä ja ”unote” -operaattorit käyttivät transatlanttisten kaapeleiden operaattoreita. Molempien termien käyttö oli suunnilleen yhtä harvinaista 1930-luvun puoliväliin saakka, jolloin sodan takia virallisen transatlanttisen viestinnän volyymi nousi äkillisesti ylöspäin. ”Lainauslause” ei tullut vähemmän yleiseksi kuin se oli ollut. Näiden kahden termin yhdistetty käyttö lisääntyi dramaattisesti, ja melkein kaikki uudet esiintymät ”not quote”.

Sanomien vakiona ”end quote ”ehdottomasti tuli ensin, mutta” unote ”korvasi sen kokonaan. Kun välimerkit kirjoitettiin lähetystä varten, se välitettiin kirjoitettuna (sanoilla eikä symboleina). Sanan veloittamisen käytännön perusteella” noteeraamaton ”on yksi sana halvempi lähettää. Sekä sodan aikana laajalle levinnyt kaapelioperaattoreille altistuminen että yhden sanan kustannustalous ovat saattaneet vaikuttaa vaihtoon. Vuoteen 1954 mennessä yrityskäyttäjien tapaan samanlainen käsikirja kuin vuoden 1907 käyttöohjeessa suositellaan ”tarjoamatta jättämistä”.

Molemmat termit ovat eläneet t: n ulkopuolella perillinen kapea toiminnallinen tarkoitus oleellisesti vaihdettavissa. ”Lainaamaton” on nyt paljon yleisempi ; ”lopullinen lainaus” on hieman anakronismi, ehkä viehättävä tästä syystä.

Kommentit

• Lainaamattomalla on myös suurin etu, että se on sana, jota ei todennäköisesti esiintyisi lainatussa materiaalissa. Pitäisikö tekstin sisällyttää sanaan ” END ”, jos sinua kehotetaan vaihtamaan tekstiä Lainaus, mielestäni sen pitäisi lopettaa lainaus. Etkö ole varma, onko tämä ’ tärkein syy, koska sähkeet jostain syystä osoittavat lähetyksen rikkoutuvan samaan tapaan kuin sana ” stop ” [mitä ” PITÄÄ PÄIVITTÄMÄN KÄYTTÄÄ TÄTÄ ”?], mutta se tarkoittaisi näyttävät loogiselta argumentilta ” UNQUOTE ”.